Aloe veraa sisäisesti ja ulkoisesti: osaatko hyödyntää sitä?
Kaiken kaikkiaan aloe vera sisältää 75 tunnettua ravintoainetta. (Kuva: Adobe Stock)
Aloe veraa on käytetty läpi historian lääkinnällisiin tarkoituksiin. Eniten käytetään sen geelimäistä lehtimehua, joka sisältää runsaasti terveellisiä ainesosia. Lehtien ravinteikkaassa mehussa on A-, B-, C- ja E-vitamiinia, musiineja, tulehdusta lievittäviä enstsyymejä, supistavia parkitusaineita sekä muita vitamiineja, entsyymejä, mineraaleja ja aminohappoja.
Lääkeaaloen (Aloe vera) käyttö
Aloe veraa voi hyödyntää sekä sisäisesti että ulkoisesti, sillä kasvin geelimäisellä hedelmälihalla sanotaan olevan hoitavia vaikutuksia. Esimerkiksi palovammojen hoidossa (uudistaa ihosoluja) aloe veran on todettu auttavan. Se on myös monien kosmetiikkatuotteiden ja kasviperäisten lääkeaineiden ainesosana sekä antaa makua useisiin mehuihin ja muihin juomiin. Aloe veran uusia ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia saadaan selville koko ajan.
Terveydellisten ansioidensa lisäksi aloe vera on myös kaunis ja suhteellisen helppo viherkasvi. Aloe vera kasvaa helposti noin 60 senttiä korkeaksi ja levyiseksi pensaaksi, joten vaatii vanhemmiten tilaa ympärilleen.
Aaloen hoito
Jopa kokemattomampi hoitaja onnistuu yleensä aaloen kasvatuksessa, sillä kasvi sietää hyvin kuivuutta ja altistuu harvoin tuholaisille tai kasvitaudeille. Vain liiallisella kastelulla voi saada sen mädäntymään hengiltä. Keväästä syksyyn aaloelle riittää kastelu 2–3 kertaa kuukaudessa. Kasvukaudella voi antaa kasteluveteen sekoitettavaa ravinneliuosta 1–2 kertaa kuukauden aikana.
Aaloe viihtyy parhaiten tavallisessa huoneenlämmössä, valoisassa, jopa aurinkoisessa paikassa vuoden ympäri. Kesällä sen voi siirtää myös ulos sateensuojaiseen paikkaan. Talvisin aaloe selviää erittäin niukasti kasteltuna (vain kerran kuussa), alimmillaan jopa 10 asteessa, vaikka ei varsinaisesti kylmästä pidäkään.
Uudelleenistutus tehdään pienemmille yksilöille joka toinen kevät – vanhemmille riittää pintamullan lisäys ja ruukun vaihto vain tarvittaessa. Paras ruukku on pohjareiällinen saviruukku, jonka pohjalle laitetaan lecasoraa. Kasvualustana voidaan käyttää erityistä mehikasveille tarkoitettua multaa tai tavallista kukkamultaa, johon on lisätty hieman soraa. Aaloe on siis mehikasvi eli maksaruohokasvi, joka viihtyy läpäisevässä kasvualustassa, niukalla kastelulla.
Aaloe kasvaa ja uusiutuu kohtuullisen nopeasti ja kasvattaa helposti poikasia ympärilleen. Näitä sivuversoja voit siirtää uuteen ruukkuun, kun ne ovat kasvaneet 4 sormen korkuisiksi.
Ohje
Erilaisia lajikkeita
Aloe-lajeja tunnetaan peräti 250 erilaista. Suosituimmat lajit ovat kenties rohtoaaloe (Aloe arborescens), suopa-aaloe (Aloe saponaria) ja suka-aaloe (Aloe aristata):
- Rohtoaaloe (Aloe arborescens) on todella nopeakasvuinen sekä suureksi kasvava pensas. Sen sanotaan olevan "mustekalan" muotoinen ja se voi kasvaa lähes 4 metriä korkeaksi.
- Suopa-aaloe (Aloe saponaria). Tällä aloella on erittäin leveät, paksut lehdet. Ne ovat pituudeltaan 15-20 cm ja reunoiltaan piikikkäät. Tämä aloe pysyy kauniina ja melko pienenä.
- Suka-aaloe (Aloe aristata) on ehkä suositeltavin valinta kotona kasvatettavaksi, sillä sen keskimitta on halkaisijaltaan 15–30 cm ja lehdet paksut. Edellä mainittujen tavoin se käy iho-ongelmien hoitoon ja lisäksi se on ihanteellinen hyönteisten pistojen hoidossa.
- Tutustu myös kirjoaaloe (Aloe variegata) ja piikkiaaloe (Aloe ferox).
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat