Pihasuunnitelman teko on monivaiheinen prosessi

Uudella tontilla talon paikkaa suunnittelevan rakentajan huomio kiinnittyy helposti paikan kasvillisuuteen. Korkeat männyt, kaunis pihakuusi tai sirot, valkorunkoiset koivut kannattaakin rekisteröidä ja mahdollisuuksien mukaan myös säilyttää. Valitettavan usein tontilta kaadetaan automaattisesti kaikki puut, ja sitten pihan rakentamisen yhteydessä tuskaillaan pienten ostotaimien kanssa, kun näkösuojaa ei tahdo kasvaa riittävän nopeasti.

Maaston muotoilulla rakennetaan pihaan tasoeroja tai tasoitetaan niitä, ja pengertämällä saadaan jopa lisää käyttökelpoisia neliöitä. Muotoiluilla voidaan häivyttää ikäviä näkymiä tai nostaa joidenkin tärkeiden kohteiden huomioarvoa. Kallistuksilla tyypillisesti myös ohjataan sadevesien valumista haluttuihin suuntiin ja kohtiin, pois rakennuksen läheltä ja oleskelualueilta. Myös tontin kulkuväylät sanelevat maaston muotoilutarpeita ja mahdollisuuksia.

Maaston uudelleenmuotoilun suunnittelua varten olemassa olevan maaston korot kannattaa mitata ja piirtää korkeuskäyrästöksi asemakaavaan. Kuivatusta tai pintavesien keräämistä varten on tunnettava erilaiset maalajit sekä niiden läpäisevyys.

Oman tontin rajat voidaan osoittaa erilaisilla aidoilla tai kasvillisuusvyöhykkeillä. Kaavoitetulla alueella voi olla määräyksiä, jotka pitää selvittää ennen aitatolppien pystytystä. Oman tontin puolelle näkösuojaksi voi istuttaa haluamiaan kasveja, mutta naapurin puolelle haitaksi asti ulottuvat juuret ja oksat on naapuri oikeutettu poistamaan – kunhan siitä ei aiheudu kasvin kaatumisvaaraa.

Kaikki kasvit eivät muutenkaan sovellu siistiksi aidaksi, vaan leviävät hallitsemattomaksi pöheiköksi, joten valintaan on syytä uhrata hieman aikaa – eikä juosta edullisimman taimitarjouksen perässä. Kustannuksia sen sijaan voi säästää pääsemällä rajanaapurin kanssa yhteisymmärrykseen aidasta, ja jakaa rakentamisesta syntyvät kustannukset sekä hoitotyöt.

Pihalle tarvitaan usein pyörä- ja jätekatos, huvimaja, kesäkeittiö tai säilytysvaja, ja erilaiset muuriratkaisut tai verhoillut istutusaltaat, köynnöstuet ja pergolat luovat pihaan helposti ryhtiä ja näyttävyyttä. Niiden pitää sopia päärakennuksen tyyliin, eikä niiden sijoittaminenkaan aina ole aivan yksinkertaista. Myös postilaatikolle voi suunnitella kauniin katoksen. Pihasuunnittelijalta voi pyytää apua myös näiden rakenteiden suunnitteluun.

Miltei jokaisella meistä on käyttöä myös autotallille ja varastolle tai kenties piha- ja saunamökillekin; niidenkin paras sijoituspaikka sekä sopiva koko ja malli vaativat huolellista etukäteissuunnittelua.

Lähes jokaiseen pihaan pitää järjestellä tilaa jäteastialle sekä mattotelineelle ja pyykin kuivaukseen. Niille pitäisi olla mahdollisimman helppo ja esteetön kulkea, ja samalla niiden pitäisi olla mahdollisimman näkymättömissä. Joillekuille lisää pohdittavaa tuo kompostin paikka. Lipputangon sijoittamiseenkin on syytä paneutua: liian lähellä kasvavat puut tai pensaat voivat hankaloittaa lipunnostoa ja -laskua.

Oleskelualueen viihtyvyyteen ja toimivuuteen kannattaa panostaa. Terassin koko kannattaa pohtia tarkkaan: liian pieni ei toimi ja liian suuri vie huomiota ja tilaa muulta pihalta. Pöytäryhmän ja grillin pitää mahtua terassille ongelmitta. Eikä grillin optimaalisin paikka ole aivan oven tai ikkunan vieressä. Valokate terassin lekottelualueen yllä antaa suojaa niin paahtavalta auringolta kuin sadekuuroiltakin ja lepotuolin pehmusteet voi mainiosti unohtaa ulos. Lasitettu terassi on lähes ylellisyyttä: siellä voi vilvoitella saunan jälkeen, ihastella syysmyrskyn riehumista ja vaikka talvettaa viileää vaativat huonekasvit ja pakkasta vieroksuvat pihan kasvit.

Moni saa myös hyvän mielen hoitaessaan kasveja: kiireetön puuhastelu, kasvin tarkastelu aivan läheltä, niiden houkuttelemat perhoset ja jopa hajuaistia kutkuttavat tuoksut voivat olla terapiaa parhaimmillaan. Pieni vesiaihe solisevan äänen kera luo mukavaa tunnelmaa. Oleskelualueelle ja sen tuntumaan valitaan ne kaikkein miellyttävimmät kasvit – kaikkein kauneimpiin ruukkuihin tai istutusalueisiin.

Suomen kesä ei juuri keinovaloa tarvitse, mutta aikainen kevät ja etenkin myöhäinen syksy ja sysipimeä talvi kaipaavat valaistusta. Se on tärkeää turvallisen kulkemisen ja viihtyisyyden kannalta.

Uuden talon suunnitelmiin kannattaa sisällyttää myös pihan valaistussuunnitelma, joka voi kuulua osana pihasuunnitelmaan. Näin jo rakennusvaiheessa – eli muiden sähkötöiden yhteydessä – voidaan tehdä tarvittavat putkitukset ja kaapeloinnit, ja säästytään myöhemmin turhalta nurmikon auki repimiseltä.

Pihan kulkuväylät pinnoitetaan usein automaattisesti betonikivillä. Kestävä ja muodoiltaan mielenkiintoisempi luonnonkivi tai perinteinen sorakäytävä voivat olla mainioita vaihtoehtoja. Asfaltti on aika kova ja synkkä, mutta paikassaan toimiva ja helppohoitoinen pohja.

Leikkialueen paikan määrää yleensä lapsen ikä ja keittiön ikkunoiden sijainti. Suotavaa on, että myös oleskelualueelta näkee hiekkalaatikolle tai keinuille.

Iso ja tasainen nurmikenttä on lähes kaikkien lapsiperheiden toiveissa. Se pyritään sijoittamaan mahdollisimman kauas olohuoneen suurista ikkunoista. Ei ole aivan samantekevää, minkälaisista nurmikonsiemenistä pihanurmi kylvetään: yksi sekoitus sopii varjoisampaan paikkaan, toinen on kulutuksenkestoltaan parempi. Älä säästä väärässä paikassa ja osta sitä halvinta pussia. Siirtonurmesta saadaan heti kestävä, tuuhea ja rikkaruohoton nurmikko. Pohjatyöt pitää kuitenkin tehdä aivan yhtä huolellisesti kuin kylvönurmikonkin kohdalla.

Kasveilla voi korostaa, peittää, pehmentää, ohjata kulkemista ja suojata niin tuulelta, melulta, pölyltä kuin ulkopuolisten katseiltakin. Niillä voi korostaa haluttua vuodenaikaa, houkutella hyönteisiä ja leikitellä erilaisten muotojen kanssa. Niitä voi hyödyntää kukkakimpuissa ja lahjoittaa ystävälle jakotaimena tai siemeninä. Piha ilman kasveja on ankeuden huippu.

Lue lisää kasveista kasvikortistosta.

Teettäisinkö pihasuunnitelman?