Puut puutarhassa: kasvupaikasta käyttötarkoitukseen

Valitessa puita pihaan, on hyvä miettiä, halutaanko kookas hallitseva puu tontille vai pienien puiden puuryhmä. Onko puilla tarvetta rajata tonttia ja saada näkösuojaa naapureiden suuntaan? Halutaanko ikivihreitä havupuita vai vuodenaikojen mukaan muuttuvia lehtipuita?

Puita valitessa ja istutuspaikkaa miettiessä on hyvä varmistaa, että puu mahtuu täysikokoisena omalle tontille, eikä naapurin puolelle menevät oksat tai juuriversot haittaa naapurisopua. Jos puuta joudutaan myöhemmin typistämään leikkaamalla, se menettää luonnollisen muotonsa. Tosin useimmat lehtipuut kestävät hyvin leikkaamistakin. Havupuista ei kannata leikata kuin alimpia kuivia oksia. Vain kauniit ja menestyvät puut ovat pihalle kaunistus.

Puun muoto ja kasvutapa määräytyvät puun perinnöllisten ominaisuuksien mukaan, ne ovat lajille ja lajikkeelle tyypillisiä. Kasvupaikan valo-olosuhteilla on merkitystä latvuksen ja oksiston muodolle. Avonaisella valoisalla paikalla latvuksesta kehittyy leveä ja tuuhea ja rungosta vahva. Varjoisassa paikassa alaoksat kuivuvat ja kuolevat, ja puusta kasvaa kapea.

Lehtipuut pitävät hyvin vettä pidättävästä kasvualustasta. Rauduskoivu on hieskoivua vaativampi kasvupaikan suhteen. Rauduskoivu tarvitsee läpäisevän kivennäismaan, kun taas hieskoivu viihtyy kosteammilla paikoilla, jopa turvemailla. Pihlaja on kasvupaikkansa suhteen vaatimaton ja menestyy lähes missä vaan. Tuomipihlajat ovat myös vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen, mutta kukkivat parhaiten valoisalla paikalla. Lehmus suurena puuna sopii kotipihaa paremmin puistopuuksi. Lehmus on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen, mutta ei kestä seisovaa vettä, eikä tiesuolaa. Jalavat on myös enemmän julkisessa viherrakentamisessa käytetty puu kuin kotipihojen puu. Jalava pärjää tuulisellakin paikalla eikä ole vaativa kasvualustan suhteen, menestyy jopa savimaalla. Se sietää seisovaa vettä ja tiesuolaa.

Vaahteroista löytyy niin kokonsa kuin värityksensä puolesta paljon vaihtoehtoja, kookkaasta metsävaahterasta pienikokoisiin muutaman metrin korkuisiin pieniin vaahteroihin. Tammi on kookas ja pitkäikäinen puu, joka kasvaa parhaiten valoisalla paikalla ja se tarvitsee paljon vettä. Kuivalla maalla tammen kasvu hidastuu huomattavasti. Tammen lehdet puhkeavat aikaisin, tämä tekee tammesta aran keväthalloille. Lehtien alut saatavat paleltua keväällä, mutta se tekee uudet lehdet.

Pajut viihtyvät savisillakin, tiiviillä mailla. Niiden vedentarve on suuri.

Havupuista mänty on karujen kasvupaikkojen puu ja sopii hyvin metsätonteille. Kuusi tarvitsee rehevän kasvupaikan. ja valoisan kasvupaikan. Kuusi pärjää varjoissakin kasvupaikassa, mutta sen kasvu hidastuu. Kuusen alaoksien neulaset ruskistuvat valon puutteessa.

Katajat ovat luonnostaan avoimien kasvupaikkojen pieniä puita. Katajan neulaset ruskettuvat varjoissa paikassa, joten se ei sovi puuryhmiin aluskasvillisuudeksi.

Tuijat ovat hyvin sopeutuvaisia ja eivät ole kovin tarkkoja kasvupaikansa suhteen, kunhan niiden varjostamisesta huolehditaan kevätauringon alkaessa paistaa ja lämpötilan nousun seurauksena haihduttamisen alkaessa, maan ollessa vielä jäässä.

Hedelmäpuut kasvavat ja tuottavat parhaiten satoa aurinkoisilla kasvupaikoilla. Tuulensuojaisesta paikasta hyötyvät myös pölyttäjät. Hedelmäpuut lähtevät kasvuun aikaisin keväällä ja ovat arkoja hallalle. Joten tuulensuoja varsinkin pohjoissuunnasta on tarpeellinen.

Suomessa maaperä on luontaisesti hapanta. Monet havupuut kuten kuuset, männyt ja katajat viihtyvät happamassa maassa. Lehtipuut sen sijaan tarvitsevat maan, jossa pH on 6,0-6,5. Maan pH vaikuttaa kasvien ravinteiden saantiin. Ellei pH oli kasville sopiva, ei se pysty hyödyntämään maan ravinteita kasvulleen tarpeellisella tavalla.

Ravinteet ovat kasvien ruokaa ja kasvaakseen puut tarvitsevat ravinteita. Parasta on käyttää moniravinteisia puutarhalannoitteita ja antaa niitä puille pakkauksen ohjeen mukaan. Niukka ravinteiden saanti hidastaa puun kasvua, niin pituus kuin rungon paksuudenkin kasvua. Lannoitus kasvattaa latvuksen kokoa, lisäten yhteyttävää pinta-alaa.

Happaman maan puille, havupuille on olemassa omat näiden lannoittamiseen tarkoitetut kevätlannoitteet.
Syksylannoituksena voi antaa samaa lannoitetta kuin muillekin puille.
Havupuilla on metsäpuolen tutkimuksissa todettu vuosikasvun lisääntyvän lannoituksen seurauksena, tämä näkyy vuosirenkaiden levenemisenä. Mielipiteitä näyttää jakavan käsitys siitä onko tämä sahateollisuuden näkökulmasta erilaista puuainesta kuin lannoittamattomana kasvanut.