Puutarha valmistautuu tulevaan kevääseen jo syksyllä

Vaikka pitkä kesä ja syksyn sadonkorjuu olisivatkin vieneet kotipuutarhurilta tältä vuodelta suurimman innostuksen puutarhanhoitoon, kannattaa myös puutarhan syksyiset hoitotyöt tehdä huolellisesti. Kiitos tästä vaivannäöstä on taatusti nähtävissä seuraavana keväänä. Kevään ja alkukesän ylioppilas- ja rippijuhlat saavat näyttävät puitteet, kun perennat ja pensaat on kevään sijasta istutettu jo edellisenä syksynä.

Usein kasvivalinnoissa tulee osin tiedostamattakin suosineeksi sellaisia kasvilajeja, jotka ovat näyttävimmillään aikaisin keväällä ja kesällä tai juuri valintahetkellä. Ennen lumien tuloa syksyinen puutarha saattaa näyttää autiolta. Nyt syksyllä taimiostoksia tehdessä kannattaa erityistä huomiota kiinnittää kasvien syysväreihin.

Kasvien syysväri vaihtelee yksilöittäin erityisesti puilla ja pensailla, joten valinta on viisasta tehdä nyt, kun värit ovat nähtävillä. Ruskaretki voimakkaissa väreissä kylpevään omaan pihaan on todellinen elämys. Pihaa voidaan piristää myöhään syksyllä kukkivilla tai koristeellisen värin saavilla kasveilla. Hyviä syyskukkijoita ovat punakukkainen komeamaksaruoho (Sedum 'Herbstfreude') ja monet eriväriset pensashanhikit (Dasiphora). Koristeellisuutta lehdillään ja marjoillaan tuovat muun muassa pihlajat (Sorbus) ja aroniat (Aronia).

Kesän vaihtuessa syksyyn voi puutarhuri jo kääntää katseensa ensi kevättä kohti. Syksy on hyvää aikaa istuttaa uusia kasveja pihaan. Taimia on tarjolla hyvä valikoima ja usein myös edullisesti. Nyt kannattaa kysyä myös niitä kasvilajeja, jotka keväällä ehtivät loppua.

Lehtipuita ja pensaita voi istuttaa niin kauan kuin maa on sula. Etelässä maa on sula yleensä marraskuulle asti ja pohjoisemmassa lokakuun puoliväliin. Havukasveille ja perennoille on hyvä juurtuminen ennen talvea erityisen tärkeätä, joten ne on syytä istuttaa viimeistään syyskuun puolenvälin tienoilla.

Arkojen kasvien, menestymisensä äärirajoilla olevien sekä jaloruusujen, kärhöjen ja alppiruusujen istuttaminen kannattaa jättää kevääseen. Maa kunnostetaan ennen istutusta samalla tavalla kuin keväälläkin. Useimmat puutarhakasvit viihtyvät maassa, jonka pH on 6.0-6.5. Maan pH-luvun saa selville teettämällä maa-analyysin.

Savisella pihamaalla on syytä parantaa maata. Savista maata voi parantaa sekoittamalla maahan hiekkaa. Maanparannusaineet sekoitetaan isommalle alalle kuin istutuskuopan alueelle. Vain istutuskuoppaan sekoitettaessa voi käydä niin, että kasvi ei lähdekään kunnolla kasvamaan, juurten pysytellessä paremmassa maassa istutuskuopan alueella.

Heikosti haaroittuneet pensaiden taimet voivat tarvita leikkausta haaroittuakseen. Istutusleikkaus syksyllä istutettavilla taimilla jätetään ensi kevääseen. Pensaiden peittäminen havuilla auttaa niitä suojautumaan kevätauringolta ja tuulelta.

Perennamaata voi uudistaa syksyllä jakamalla perennoja. Syksyllä jaetaan kevään ja alkukesän kukkijoita, joiden kukinta häiriintyisi keväällä jaettaessa:

• kevätkaihonkukka (Omphalodes verna)
• kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale)
• saksankurjenmiekka (Iris germanica)

Kuunliljat (Hosta) voidaan jakaa keväällä tai näin alkusyksyllä.

Pioni (Paeonia) pitää kasvurauhasta, mutta jos sitä on tarve jakaa tai siirtää, voi sen tehdä nyt.

Kuihtuneet perennanvarret on talvenkestävyyden kannalta viisainta poistaa vasta kevätsiivouksessa.

Sipulikukkien istutusaika on syksyllä, syys-lokakuussa. Hyasintit ja narsissien sipulit istutetaan syyskuussa. Tulppaanit ja pienet sipulikukat ehtivät vielä lokakuussakin. Krookuksilla saattaa esiintyä kukintahäiriöitä myöhäisestä istutusajankohdasta johtuen, joten hyvän juurtumisen varmistamiseksi ne on hyvä istuttaa jo syyskuussa.

Viimeistään lokakuun alussa kannattaa nurmikolle suorittaa sen talvenkestävyyttä parantava ilmastointi. Käytännössä ilmastointi tapahtuu painamalla talikolla nurmikon pintaan reikiä. Ilmastointi on tärkeä varsinkin silloin, jos talveksi nurmikolle levitettävästä kompostista halutaan ravinteiden imeytyvän maahan mahdollisimman tehokkaasti. Liian paksu nurmenpohja voi edistää myös hometautien leviämistä roudattomina talvina.
Nurmikko saa jäädä syksyllä hieman kesän tasoa lyhyemmäksi. Se estää tautien, kuten lumihomeen muodostumista. Puhtaat lehdet ja ruohonjätteet voi levittää pensasalustoille katteeksi tai viedä kompostiin. Niitä voi myös kerätä talven varalle talteen kuivikeaineeksi talousjäte-kompostoriin.

Nurmikon talvivalmisteluihin kuuluu myös huolellinen leikkaus, haravointi sekä lannoitus kalkkipitoisella syyslannoitteella. Lehdet haravoidaan, jotta nurmen kasvu ei häiriintyisi, eivätkä taudit pääsisi lehtien alla leviämään ja myyrät rauhassa kaivamaan kolojaan.

Jos keväällä on tarkoitus perustaa uusi nurmikko, on maanparannustyöt hyvä aloittaa jo syksyllä lannoituksella ja kalkitusmuokkauksella. Näin voidaan varmistaa aikainen kylvö ja tasainen itämistulos vielä kevätkosteuden ollessa maassa. Keväällä kylvettävä nurmikko voidaan lannoittaa jo syksyllä fosforia ja kaliumia sisältävällä PK-syyslannoitteella.

Nurmikon voi perustaa vielä myöhään syksylläkin siirtonurmella.

Kaikki puutarhan syyssiivouksessa kertynyt terve kasvujäte kannattaa kompostoida. Komposti käännetään vielä ennen talven tuloa ilmavaksi.

Puutarhaa kalkittaessa on hyvä huomioida joidenkin kasvien, kuten alppiruusun, pensasmustikan ja havujen huono kalkinsietokyky.

Yksivuotisia kukkia lannoitetaan kukinnan jatkamiseksi aivan pakkasten tuloon saakka. Muiden kasvien syyslannoitus edistää kasvien talvenkestävyyttä, tulevan kevään silmujen muodostusta sekä varmistaa kasvun nopean käynnistymisen seuraavana keväänä. Fosfori (P) parantaa kukka-aiheiden muodostumista ja kalium (K) pakkasenkestävyyttä alentamalla solunesteen jäätymispistettä. Syyslannoite tulisi levittää elokuun puolivälin jälkeen, kun satokausi on päättynyt. Samaa syyslannoitetta voidaan käyttää koko puutarhaan; ruusupenkeille, nurmikolle, mansikka- ja kasvimaalle, marjapensaille ja puille.

Kasvimaa käännetään myöhäissyksyllä lapiolla mahdollisimman syvältä. Näin syksyn sateiden vesi pääsee imeytymään maahan ja pakkanen pääsee kunnolla parantamaan maan mururakennetta.

C-vitamiinipitoista syötävää pimeneviin iltoihin: ruusunmarjoista kannattaa valmistaa herkullista ja terveellistä keittoa tai kiisseliä. Marjoja voi säilöä myös talven varalle soseuttamalla tai kuivaamalla marjat. Käytä vioittuneet marjat heti ja valitse säilöntään vain ehjiä ja puhtaita marjoja. Säilö pestyt marjat siementen poistamisen jälkeen haluamallasi tavalla.

Vihannekset, hedelmät ja marjat kasvavat elo-syyskuussa ehkä eniten verrattuna koko kasvukauteen. Vaikka monet puutarhan tuotteet pyritään keräämään talteen varhaisessa vaiheessa, kannattaa talvisäilytykseen siirrettävät vihannekset pitää maassa mahdollisimman pitkään niiden säilyvyyden parantamiseksi.

Muun muassa purjon, lantun ja mustajuuren sadonkorjuuta voi viivästyttää ensipakkasiin asti. Sen sijaan kylmänarkojen vihannesten (kurkku, kurpitsa) päälle voi levittää harson auttamaan viimeisten yksilöiden kypsymistä.

Porkkanat, punajuuret, mukulasellerit ja nauriit kannattaa varastoida kellariin tai kylmiöön turpeen sekaan, jossa ne säilyvät paremmin nahistumattomina. Säilytysastian pohjalle levitetään turvetta, päälle kerros juureksia ja peitetään ohuella turvekerroksella. Turve hillitsee myös varastotautien leviämistä.

Huom!
Muumiotautiset omenat on kerättävä ja hävitettävä polttamalla, viemällä kaatopaikalle tai kaivamalla syvälle maahan. Muuten itiöt pääsevät talvehtimaan ensi kesää varten. Itiöt lentelevät tuulen mukana, joten torjuntaa kannattaa tehdä yhteistyössä yhdessä naapureiden kanssa.

Perennojen kypsiä siemeniä kannattaa myös kerätä. Ne voi istuttaa saman tien suoraan maahan tai ruukkuihin, jotka upotetaan multaan tai laitetaan pihalle suojaisaan paikkaan. Nimilappua ei kannata unohtaa, jotta keväällä tietää, mitä mistäkin kohdasta pitäisi nousta.

Kesästä ulkona nauttineet viherkasvit on viimeistään nyt aika kiikuttaa takaisin sisälle. Sisälle tuotuja kasveja on syytä tarkkailla tuholaisten varalta, jotta torjuntaan voi ryhtyä heti ongelmia havaittuaan.