Näin tunnistat herukoiden ja karviaisten taudit ja tuholaiset

Mustaherukan 14 tunnetusta virustaudista tai virustaudin kaltaisesta taudista suonenkatotauti on merkittävin. Tautia esiintyy myös puna- ja valkoherukassa, luonnonvaraisessa taikinamarjassa sekä pohjanpunaherukassa.

Tauti leviää herukanäkämäpunkin välityksellä ja sairaan lisäysaineiston mukana. Pallomaiset äkämäsilmut keväällä herukoissa ovat merkkinä äkämäpunkkisaastunnasta ja tähän usein liittyvästä suonenkatotaudista.

Mustaherukan suonenkatotautiset lehdet ovat normaalia kapeammat, niiden pääsuonten lukumäärä on vähentynyt, lehden laitahammastus on karkeata ja lehden kanta on suora. Taudin ensioireena lehtiin saattaa ilmaantua edestakaisin mutkitteleva kellertävä juova. Taudista esiintyy lievä ja ankara kanta, joita kumpaakin tavataan Suomessa. Ankaran kannan selvin tuntomerkki on epämuotoiset kukat. Nuput ja kukat ovat tummansinipunertavia, niissä on poikkeuksellisesti 8-12 terälehteä normaalin viiden sijasta ja heteet ja emi ovat surkastuneet. Lievää kantaa on vaikeampi tunnistaa oireiden perusteella, mutta yhtenä syynä heikentyneeseen marjasatoon voi olla suonenkatotauti, varsinkin jos pensaissa on esiintynyt äkämäpunkkeja.

Varistetauti tartuttaa puna- ja valkoherukkaa ja karviaisia. Taudinaiheuttaja talvehtii saastuneissa kasvinjätteissä ja sen itiöitä alkaa vapautua keväällä säiden lämmetessä.

Itiöt tartuttavat nuoria lehtiä, joihin kehittyy kesän mittaan ruskean tai harmaanmustia, pyöreähköjä laikkuja. Lehtiruoteihin ja suoniin sekä marjaterttuihin syntyy mustia tai ruskeita pistemäisiä laikkuja. Laajetessaan lehtilaikut sulautuvat yhtenäisiksi tummiksi alueiksi, joiden väliset lehden osat kellastuvat. Laikkuisten lehtien reunat kiertyvät ylöspäin ja tauti johtaa nimensä mukaisesti lehtien ennenaikaiseen varisemiseen. Myös marjat voivat varista. Erityisen voimakkaana variste esiintyy kosteina kesinä, sillä se leviää kasvustossa vesipisaroiden välityksellä pensaasta toiseen. Paha varistesaastunta heikentää pensaiden kasvua ja alentaa satoa.

Herukoiden ja karviaisen härmä tartuttaa kehittyviä lehtiä keväällä pensaiden kukinnan aikaan. Taudinaiheuttaja talvehtii edellisten tavoin pudonneissa lehdissä pensaiden juurella, mistä sen itiöitä vapautuu kosteuden vaikutuksesta säiden lämmetessä.

Härmä on erityisesti mustaherukan tauti. Härmä tartuttaa lehtiä ja nuoria versoja. Myös karviaisen ja punaherukan raakileet voivat saastua. Lehtien ja versojen pintaan kehittyy valkoista tai harmahtavaa, jauhomaista rihmastoa. Voimakkaasti saastuneet lehdet ovat kurttuisia ja voivat ruskettua ja karista. Nuorten versojen kasvu pysähtyy ja niiden kärkiosat saattavat kuihtua. Paha härmäsaastunta heikentää kasvien kasvua ja satoa. Härmä vioittaa toisinaan myös punaherukan ja karviaisten marjoja. Marjojen pintaan kehittyy aluksi vaalea, myöhemmin ruskettuva nahkamainen rihmastopeite.

Karviaishärmä (esiintyy myös mustaherukalla)
Harmahtava homemainen päällyste peittää versoja, lehtiä ja joskus myös marjoja. Versojen kasvu pysähtyy ja latvan lehdet tummuvat ja putoavat pois. Valitse taudinkestäviä lajikkeita. Pensaita leikataan harvoiksi ja saastuneet versot leikataan pois ja poltetaan.

Herukanvillaruostetta esiintyy yleensä vain mustaherukalla (aiheuttajana Cronartium ribicola -sieni, joka esiintyy usein vain mustaherukalla). Lehtien alapuolelle kehittyy alkukesällä keltaisia tai oransseja, pieniä ruostelaikkuja, joissa tautia levittävät kesäitiöt kehtittyvät. Laikut muuttuvat kesän kuluessa punertaviksi ja lopulta ruskeanharmahtaviksi, villamaisiksi itiöryhmiksi.

Herukanruoste
Aiheuttajana Puccinia ribis -sieni, joka muodostaa vain talvi-itiöitä. Herukanruoste on harvinaisempi kuin villaruoste. Lehtiin ja marjoihin ilmestyy tummia laikkuja, joissa on keltaiset reunat. Versojen kasvu häiriintyy ja ne kasvavat epämuotoisiksi.

Karviaisruoste
Aiheuttajana Puccinia caricina -sieni. Tauti esiintyy satunnaisesti. Väli-isäntänä ovat sarakasvit, joissa taudin kesä- ja talvi-itiöt muodostuvat. Karviaisen ja mahdollisesti myös puna- tai mustaherukan lehtiin ja marjoihin ilmestyy kellanpunaisia, pullistuneita laikkuja.

Ruostetta ei oikein voida torjua; ennaltaehkäisynä tasapainoinen lannoitus ja ilmavana pidetty kasvusto. Saastuneet kasvinosat on hävitettävä polttamalla.

• Käytä kotimaisia, terveitä ja tarkastettuja taimia.
• Valitse kasveille niille parhaiten sopiva paikka.
• Huolehdi kasvualustan kunnosta ja kasvien tasapainoisesta lannoituksesta.
• Pidä kasvusto ilmavana.
• Vahvat ja terveet kasvit kestävät parhaiten tauteja ja tuholaisia.
• Muista myös viljelyhygienia.

Marjakasvien virusten ja bakteerien aiheuttamia tauteja voi vähentää ja torjua huolellisella hoidolla!