Sienimetsästä suuria herkkuja

Varma valinta on erilaiset haperot, kuten isohapero. Monet haperot ovat erinomaisia ruokasieniä, eikä myrkyllisiä haperolajeja tiedetä löytyvän Suomesta. Haperoista löytyy kuitenkin myös hieman epämiellyttävämpiäkin makukokemuksia; esimerkiksi haisuhaperon tai polttiaishaperon maistaja kyllä muistaa jättää jatkossa kyseiset sienet maahan. Jos olet epävarma sienten tunnistuksessa, niin on parasta jättää sieni metsään. Kerää siis vain ruokasieniksi tunnistamiasi lajeja.

Tuoksuvalmuska eli matsutake ("mäntysieni") on mielenkiintoinen tuttavuus. Se on melko kookas, mausteisen ja makean tuoksuinen sieni, jota esiintyy hiekkapohjaisilla alueilla, männyn seuralaisena koko Suomessa. Lakki on 6–20 cm leveä, kuperan muotoinen, väri on tummanruskeasta vaaleanruskeaan. Pinnalla on tummanruskeita, silkkisäikeisiä suomuja. Jalan pituus on 5–20 cm ja paksuus 1,5–2,5 cm. Jalka on usein hieman taipunut, lähes tasapaksu tai alhaalta hieman leveämpi. Se on tiukasti maahan kiinnittynyt. Malto on kiinteää ja valkoista sekä hyvin säilyvää.

Satokausi on heinäkuun lopulta lokakuun alkuun asti. Suurin sato saadaan sateisina kesinä.

Tuoksuvalmuskaa ei tarvitse ryöpätä ennen ruoaksi valmistamista. Se sopii hyvin pannulla haudutettavaksi, muhennokseksi, grillattavaksi, kastikkeisiin ja keittoihin. Erityisesti japanilaiset arvostavat tuoksuvalmuskaa suuresti, koska sen uskotaan tuovan terveyttä, hedelmällisyyttä ja onnea. Japanilaiset halajavat nimenomaan nuoria tuoksuvalmuskoja, joiden lakki ei ole vielä auennut.

Lähes samannäköisen kaulusvalmuska on pienempi, tuoksultaan on mieto ja jauhomainen, jalka on alaspäin kapeneva ja heikosti maahan kiinnittynyt, toisin kuin tuoksuvalmuskalla. Kaulusvalmuska on väriltään punertavanruskea. Se ei sovellu ruokasieneksi.

Runsaana sienivuonna voi keskittyä keräämään vain herkullisten ryhmään kuuluvia sieniä. Sienet luokitellaan syömäkelpoisuutensa mukaan tähdillä. Kolme tähteä saavat herkulliset sienet, joihin kuuluvat esimerkiksi herkkutatti, keltavahvero, koivuhapero, mustatorvisieni ja suppilovahvero. Hyvä ruokasieni saa kaksi tähteä. Ryhmään kuuluu mm. vaaleaorakas, keltahaarakas ja lampaankääpä. Yhden tähden sienet luokitellaan syötäviksi.

Toiset sienet ovat myrkyllisiä käsittelykerroista huolimatta. Kaikki tuntevat puna- ja valkokärpässienen, mutta tuntemattomampiakin lajeja on. Jos et tunnista sientä hyvin, ota sienikirja avuksi. Kuvien ja tarkkojen kuvauksien avulla sienet tunnistaa yleensä helposti.
Myrkylliset sienet

Yleisiä suosikkeja ovat keltavahvero eli kanttarelli sekä suppilovahvero. Valmistustavaksi sopii paistaminen voissa sipulin kera. Mausteista ei tarvita kuin suolaa, ettei sienen maku peity. Paistos tarjoillaan esimerkiksi lämpimän voileivän päällä, mieluiten jälkiuuni- tai ruisleivän. Monen tunnin metsässä tarpomisen jälkeen saalis tuhotaan yleensä muutamassa minuutissa parempiin suihin. Mutta kyllä se on sen arvoista!

Mene metsään!